KoonBlog

Ulkona -16 pakkasta, kengänpohjat narskuu kävellessä, suusta nousee höyry, posket punottaa, pipo syvällä päässä. Puristelet käsiä nyrkkiin saadaksesi veren kiertämään paremmin ettei sormet palele, mutta kaiken takana on talvista tunnelmaa korostamassa Suomen vuodenaikoja. Katsot ympärillesi ja näet valkeat puut, linnut etsimässä ruokaa samaan aikaan kun toiset muuttavat etelään. Aura-autojen luomia lumikasoja kaikkialla, trakrotit hiekoittaa, ihmiset lumitöissä. Isät ja Äidit vetämässä lapsiaan pulkissa, Papat hiihtämässä ja Mummot vaihtamassa kuulumisia naapureiden kanssa jalat maassa stepaten. Talojen savupiiput savuttaa, pihavalot valaisee ympäristön, mies autonlaseja skrapaa ja kiroilee. Tämä kaikki on Talvista tunnelmaa Kiristyvä pakkanen järvenpinta höyryää, Kasvoille leveä hymy piirtyvä. @memu_photography Rannoilla jää kasvava, pian liikkuvan veden häivyttää, kaiken jättää allensa @ memu_photography Aurinko pilvien takaa valon paljastaa Rakkauden Suomen luontoon valj

      " Jokapäiväinen elämä kuin yhtä isoa vuoristorataa" Välillä tuntuu kuin kaikki olisi normaalisti, välillä kaikki onkin ihan sekaisin, välillä masentaa ja ajoittain meinaa itku tulla kun en kynene työskentelemään tai ylipäätään hoitamaan asioita samalla tavalla kuin ns normaalit ihmiset. " Loputon määrä muistutuksia ja kalenterimerkintöjä" Enkä siltikään meinaa muistaa asioiden hoitamista koska " laitetaan tuosta torkku päälle ja hoidetaan kohta" . Myöhemmin saan palautteen että " et sitten hoitanut tuota asiaa". Tuntuu siltä kuin kalenteri olisi buukattu täyteen ja loppua ei näy koskaan, todellisuudessa siellä on jokaiselle päivälle yksi-kolme muistutusta, mutta tuntuu siltä että koko ajan saisi tehdä jotain.  " Ikuinen väsymys ja saamattomuus " Minulla on lasten takia säännöllinen rytmi, illalla aikaisin nukkumaan ja aamulla aikaisin sängystä ylös. Aamun ensimmäiset tunnit jaksaa jotenkin, loppupäivä tuntuu siltä kun

    Elämä aivovamman kanssa Alkuun haluan kertoa mistä kaikki alkoi. Vietin kavereiden kanssa iltaa vuonna 2009 ja ilta päättyi siihen että kuski oli ajanut tahalteen  kiveä päin autolla jossa olimme kyydissä. Ohikulkija oli nähnyt auton ja maassa makaavan miehen ison kiven vieressä ja oli soittanut ambulanssin. Heräsin tehohoidosta kolmen päivän kuluttua sekavassa tilassa ja kovissa kivuissa. Vuodeosastolla kului vielä viisi päivää sisältäen magneettikuvauksen, neuropsykologin käyntejä, tarkkailua yms. En silloin vielä tajunnut täysin että kuinka siinä sitten kävikään, koska olin pumpattu täyteen kipulääkkeitä koko sairaalajakson ajan. Viimeisenä päivänä sairaalassa sain kuulla että minulla on pysyvä aivovamma. Sairaalajakson päätyttyä Alkuun tuntui siltä että OK, ei tässä mitään, elämä jatkuu normaalisti, ainakin siltä silloin tuntui. Vähitellen aloin huomaamaan että en muista kolaria edeltävältä ajalta paljoa, en oikeastaan  kuin pieniä asioita. Tämä oli